En kuuntele radiota kotona. Monet ihmiset, jotka haluavat, että radio
soi taustalla töitä tehdessä, väittävät, että radion ääni luo hyvän,
neutraalin äänitaustan omille ajatuksille. Minun tapauksessani radion
ääni ei suinkaan katoa taustalle, vaan porautuu tajuntaan. Jokainen
vähä-älyinen iskelmäsanoitus, kaikki juontajien epänokkelat
sutkautukset ja äärimmäisen ärsyttävät radiomainokset kantautuvat
korviini. Ne harvat hyvät biisit, tai juontajien tahattomasti hauskat
tarinat eivät mitenkään kompensoi tuskaani. Onneksi duunissa
brodeerauskoneiden meteli peittää enimmät radio-mölötykset, mutta
hetkittäin niidenkin antama suoja hiljenee ja läpi pääsee sitten
tällaista:
Kiva ylläri kavereille...
maanantai, 30. kesäkuu 2008